Frisbee eli liitokiekko on suomalaisille rakas harrastusväline. Jo vuosikymmenien ajan ihmiset ympäri maailmaa ovat innostuneet heittämään yleensä muovista tehtyä kiekonmuotoista esinettä toisilleen. Sen pelaamiseen ei tarvita suuria määriä varusteita tai kalliita jäsenmaksuja: se on mahdollista millä vain aukealla alueella kuten puistoissa ja rannoilla. Aloittelijatason liitokiekot maksavat lisäksi vain muutaman euron. Liitokiekon heittämisen tiedetään myös tehokkaasti kuluttavan kaloreita, joten se on erinomaista liikuntaa. Frisbee on kehittynyt täysin sattuman kautta erään yhdysvaltalaisen leipomon innovatiivisuuden jälkimainingeissa ensimmäisen kerran jo 1800-luvun lopulla. Kaupallinen versio lähti maailmanlaajuiseen levitykseen vasta kuitenkin 1900-luvun puolessa välissä. Tänä päivänä niin lapset kuin aikuisetkin nauttivat liitokiekon pelaamisesta ja siitä on kehitetty useita jännittäviä pelimuotoja. Suomessa tunnetuin ja eniten pelattu liitokiekkolaji on frisbeegolf, jota voi pelata useimpiin kaupunkeihin rakennetuilla frisbeegolfradoilla.

Vuonna 1871 yhdysvaltalainen The Frisbie Baking Company -piirakkatehdas ei varmasti tiennyt, että juuri he keksisivät historiaa tekevän urheilutuotteen. Piirakkatehdas keksi aloittaa myymään tuotteitaan peltisissä vuoissa. Hyvin nopeasti etenkin nuoret asiakkaat huomasivat, että tyhjät vuoat lensivät erittäin hyvin pitkiä matkoja. Tämän jälkeen etenkin yliopistojen kampuksilla nähtiin paljon lentäviä tyhjiä vuokia ”Frisbie” -huutojen saattelemina. Frisbee-kiekkojen kaupallinen valmistus alkoi kuitenkin vasta monta vuosikymmentä myöhemmin. Ensimmäisen kaupallisen liitokiekon keksivät Walter Frederick Morrisson ja Warren Franscioni. Se ilmestyi kaupan hyllyille vuonna 1948 nimellä Pipco Flying-Saucer. Muutama vuosi myöhemmin Morrisson toi kauppoihin parannetun mallin: Pluto Platterin. Leluyritys Wham-O osti Pluto Platterin patentin ja alkoi valmistaa itse samanlaisia Frisbee-nimeä kantavia liitokiekkoja. Nimi on edelleen yrityksen rekisteröity tavaramerkki, vaikka sitä käytetään yleisesti kuvaamaan liitokiekkoja.

Erilaiset frisbeet ja niiden ominaisuudet

Liitokiekko on melkein aina muovista valmistettu kiekonmuotoinen esine, jonka läpimitta vaihtelee 20 – 25 senttimetrin välillä. Kiekoissa on sisäänpäin kaartuva reuna ja yleensä yhden kiekon paino vaihtelee 150 – 180 gramman välillä. Muotoilu mahdollistaa kiekolle parhaimman mahdollisen kantaman. Tänä päivänä kaupoissa on myytävänä erittäin laaja valikoima erilaisia liitokiekkoja. Erityisesti frisbeegolfissa käytetään ominaisuuksiltaan erilaisia kiekkoja, jotka lajitellaan kolmeen golfista tuttuun kategoriaan: puttereihin, lähestymiskiekkoihin ja draivereihin. Frisbeegolfin kiekot ovat yleensä tavallista pienempiä ja ne on valmistettu erilaisista materiaaleista, jotka vaikuttavat merkittävästi niiden ominaisuuksiin. Putterit ja lähestymiskiekot lentävät tasaisemmin ja hitaammin kun taas pitkän matkan heittoihin tarkoitetut draiverit ovat profiililtaan matalia ja lentävät nopeammin. Kiekot voidaan jakaa myös lento-ominaisuuksiltaan yli- ja alivakaisiin kiekkoihin. Alivakaita kiekkoja on helpompi heittää, joten ylivakaat kiekot ovat ammattilaisten suosiossa.

Frisbeegolf

Frisbeegolfin pelaaminen muistuttaa tavallista golfia. Pelin tavoite on päästä radan alusta loppuun mahdollisimman vähällä heittomäärällä. Nykyään melkein joka kaupungista löytyviä ilmaisia kiekkogolfratoja on jo satoja. Niiden pelaaminen aloitetaan aina tiistä eli avauspaikasta ja väylä päättyy maalikoriin. Ratoja löytyy yleensä puistoista, jotka tarjoavat luonnollisia esteitä kiekon heittoon. Esteiden ylittäminen on olennainen osa pelaamista ja lisää haastavuutta kiekon heittämiseen. Lisäksi radat on merkitty niiden haastavuuden mukaan kirjainlyhentein ja varustelun perusteella numeroilla. Haastavimmat kilparadat ovat A-luokan täysimittaiset 18 väylän radat, joiden pituus voi olla jopa 300 metriä. Noin 50 – 150 metrin pituiset harrastelijaradat (9 – 17 väylää) merkitään B-kirjaimella. Aloittelijaradat on merkitty C-kirjaimella ja vain muutaman korin koululaisradat D-kirjaimella. Frisbeegolfissa kilpaillaan myös kansallisesti ja kansainvälisesti. Kilpailuissa on useita erilaisia sarjoja ammattilaisille, nuorille, alle 140-senttisille, naisille, senioreille ja harrastelijoille.

Ultimate

Ultimate tai ultimate frisbee on Yhdysvalloista lähtöisin oleva liitokiekolla pelattava joukkuelaji. Peliä pelataan melkein jalkapallokentän kokoisella nurmikentällä, jonne on merkitty kumpaankin päähän amerikkalaisesta jalkapallosta tutut 18 metrin kokoiset maalialueet. Ultimaten tavoite on saada vastustajaa enemmän ja nopeammin maaleja eli pisteitä. Tasapeli ei ole mahdollista. Maali tehdään silloin kun pelaaja vastaanottaa maalialueella kiekon joukkuetoveriltaan. Yhdessä pelissä tehdään noin 20 – 40 pistettä. Joukkueet koostuvat 7 pelaajasta, jotka pelaavat samaan aikaan kentällä. Ultimatessa puhutaan myös frisbeegolfista tutusta draivista, joka tarkoittaa aikaa aloitusheitosta pisteen muodostumiseen. Pelissä voidaan käyttää melkeinpä mitä vain joukkueiden hyväksymää liitokiekkoa. Nopeatempoisen ultimaten ominaisuuksiin kuuluu kontaktittomuus ja tuomarittomuus. Pelaaminen vaatii pelaajalta monipuolisia pelitaitoja, kuten hyvää pelisilmää, heittotaitoa ja taktista ymmärrystä. Lisäksi hyvä fyysinen kunto parantaa pelisuoritusta koko sata minuuttia kestävän pelin ajan.

Muut frisbeelajit

Frisbeegolfin ja ultimaten lisäksi frisbeen ympärille on kehitetty muitakin urheilulajeja. Freestyle-liitokiekko on samalla urheilulaji ja esittävää taidetta. Siinä kilpaillaan taiteellisilla, luovilla ja akrobaattisilla liikkeillä, jotka tehdään liitokiekon kanssa. Freestylessä kilpaillaan lähes aina yksilötasolla, mutta joskus myös joukkueina. Etenkin Pohjois-Amerikassa suosittu, freestyle frisbeenäkin tunnettu laji oli pitkään frisbeen patentin omistavan Wham-O:n sponsoroima. Tuplakiekkokenttä tai double disc court on puolestaan kahden kaksihenkisen joukkueen pelaama kenttäpeli, jossa käytetään kahta kiekkoa. Kiekkoja heitetään edestakaisin joukkueiden välillä ja pisteitä saadaan, jos yhden joukkueen hallussa on kaksi kiekkoa samaan aikaan tai jos kiekko tippuu kenttään. Muita muunnoksia ovat esimerkiksi liitokiekkopolttopallo, jossa heitetään vastapuoliseen joukkueeseen pallon sijasta kiekkoa ja se pitää saada kiinni yhdellä kädellä muuten vastapuoli saa pisteen. Liitokiekkoa on käytetty myös koirien kanssa akrobaattisissa taitoesityksissä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *